Perverssi kannatus

Perverssi kannatus tarkoittaa sitä, että yksilö kannattaa jotakin asiaa sellaisesta syystä, joka useimmille muille ihmisille on syy vastustaa tuota asiaa. Esimerkiksi joku voi kannattaa reaalisosialismia juuri siksi, että Neuvostoliitto todella oli viheliäinen diktatuuri, jossa ihmiset eivät uskaltaneet ilmaista omia mielipiteitään.

Tai sitten joku voi kannattaa libertarismia siksi, että roskaväki kuolisi pois. Ehkä moni tekeekin niin. Julkisesti on kuitenkin parempi puhua vapaudesta, yksilön mahdollisuuksista ja hyvinvoinnin lisääntymisestä.

Minäpä huomaan tuntevani Niinistöä kohtaan hieman perverssiä kannatusta. Niinistön on nimittäin mediassa väitetty kansanedustajana toimiessaan vastustaneen avioliitossa tehdyn raiskauksen kriminalisointia. Minusta tässä olisi syy äänestää Saulia.

Mutta media vähän liioitteli. Toukokuussa 1991 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin lakialoitetta avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoinnista. Sen aikaisen lainsäädännön mukaan aviopuolison väkisinmakaamista ei voitu tuomita raiskauksena, vaan vain pahoinpitelynä.

Eduskunnan pöytäkirjasta selviää, että Niinistö ei vastustanut perheen sisäisen raiskauksen kriminalisointia. Sen sijaan Niinistö vastusti muutosta, joka olisi poistanut avioliiton sisäisen raiskauksen uhrilta "anteeksiannon" mahdollisuuden eli mahdollisuuden keskeyttää ilmoittamansa rikoksen viemisen oikeuden tuomittavaksi.

Tässä vielä Niinistön lausuma:

Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui.

Vaikka Niinistön lausuman konteksti ei ollutkaan se, minkä media antoi ymmärtää sen olevan, niin kyllä tuo lausuma silti voisi olla ihan pätevä syy äänestää Niinistöä. Yksilö kun todella voi kiivastuessaan käynnistää byrokraattisen koneiston, ja sitä voi olla hankala saada pysäytettyä vaikka kuinka tulisi katumapäälle. Perheellä pitäisi yhteiskunnan perusyksikkönä olla jonkinlainen immuniteetti tällaista koneistoa vastaan.

Lisäksi avioliitossa tapahtuva raiskaus on mielestäni ristiriitainen käsite. Ei omaa vaimoa voi raiskata. Jos feministisen logiikan mukaan raiskaus muka voi tapahtua avioliiton sisällä, niin minusta olisi loogisempaa poistaa rikoslaista koko raiskauksen käsite ja käsitellä kaikki "väkisinmakuut" pelkkinä pahoinpitelyinä.


II

Koska Niinistö kuitenkin edustaa myös muita arvoja kuin perhearvoja, en äänestä häntä. Julkaisen kuitenkin näitä Niinistön muita arvoja painottavan vaalimainoksen blogissani. Se näkyy alla:





Siitä sitten vain äänestämään. Minä jään vaalipäivänä kotiin.


III

Nyt kun Iranin ja USA:n konflikti syvenee, Suomen johtoon ei kaivata natokiimasta kärsivää markkinauskovaista "periaatteen ihmistä". Niinistö on pahimmassa tapauksessa uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Isänmaallisena ihmisenä äänestinkin ensimmäisellä kierroksella Väyrystä. Käytin lopullisessa valinnassa vähiten huonon ehdokkaan logiikkaa. Näistä ehdokkaista Väyrynen oli vähiten huono eli paras. Mutta myös älykkäin ja koulutetuin.

Myös isäni, joka on yleensä aina ennen äänestänyt demareita, äänesti Väyrystä. Ja oli todella pettynyt, kun toiselle kierrokselle pääsikin Niinistön lisäksi Haavisto. Itse asiassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomasin oikean sukupolvieron: Isälleni Haaviston ehdokkuus on jo itsessään traumaattinen asia.

Isälleni on suunnattoman ihmetyksen aihe, kuinka valtakunnan johtoon voidaan äänestää ihmistä, joka on valinnut asuinkumppaninsa niin, ettei suku vahingossakaan voi jatkua. Sopiiko presidentiksi todella sellainen ihminen, joka omalla elämällään asettuu vastustamaan yhteiskunnan olemassaololle välttämätöntä perheinstituutiota? Instituutiota, joka rakentuu miehen ja naisen yhteiselämän varaan. Vain perhe turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden.

Isäni pitää Haaviston ehdokkuutta merkkinä valtakunnan rappiosta. Minun mielestäni Haaviston ehdokkuutta isompi ongelma on kuitenkin se, että tuntuu siltä, ettei minun isälläni olisi oikeutta ajatella Haaviston ehdokkuudesta siten, miten hän siitä ajattelee. Eli siis nykyisessä ilmapiirissä kaikenlaista muuta voidaan suvaita, paitsi konservatiivisia perhearvoja.

Toisaalta isäni näkemykset Haaviston presidenttiehdokkuudesta tulivat minullekin vähän yllätyksenä.